Tällä hetkellä rakennushankkeen tietomallit ovat yleinen osa hankkeen tarjouspyyntöjä ja niiden määrä- ja kustannuslaskentaa. Suunnittelijoiden tekemiä tietomalleja käyttävät rakennusliikkeet ja elementtitoimittajat mm. määrä- ja tarjouslaskennassa, hankkeen toteutuksen suunnittelussa ja aikatauluttamisessa jne. BEC2012-hankkeessa luodut vakioidut ominaisuudet, mallinnusohje ja mallinnustyökalut ovat alalla yleisesti käytössä. BEC-ohjeistus ei kuitenkaan mahdollista koneluettavaa tiedonsiirtoa, koska usea asia on BEC-ohjeistuksessa määritetty hankekohtaisesti sovittavaksi eikä ominaisuuksille ole ohjeistettu sallittuja arvoja. Tiedot ovat saatavissa tietomalleista mutta edellyttää ihmisen taitoa lukea tietomallia ja samalla myös muita hankkeen suunnitelmadokumentteja. Esimerkkinä tällaisesta käyttötapauksesta on esim. kuinka tunnistetaan tiililaattapintaiset SW-elementit hankkeen tietomallista ja kuinka ne voidaan erotella tietomallin muista elementeistä. Usein hankkeissa käytetään hankekohtaisesti sovittuna elementtityyppitunnuksessa myös pintakäsittelyä tai sijaintia tarkentavia numero- tai kirjainyhdistelyitä, kuten esim. V1-A. Nämä johtavat siihen, että elementtityyppejä ei voida tunnistaa koneluettavasti hankkeesta toiseen. Tällä hetkellä tunnistaminen ei onnistu automaattisesti. Soveltamisohjeessa kuvattu ratkaisu elementtityyppien tunnistamiseen pohjautuu alalla yleisesti käytettyihin elementtityyppitunnuksiin, esim. V, R ja S jne. Näitä tietoja täydennetään mm. vakioiduilla pintakäsittelytiedoilla.

IFC-tietomallistandardissa rakenneosien tunnistamiseksi objekteille voidaan määrittää IFC-luokkia, kuten esimerkiksi ifcwall. Useilla IFC-luokilla on lisäksi PredefinedType-ominaisuus, joka tarkentaa luokan tyyppiä. Esimerkiksi ifcwall-luokka voi sisältää PredefinedType-arvoja, kuten ELEMENTEDWALL tai SOLIDWALL. Standardissa määriteltyjen luokitteluiden tarkkuustaso riittää karkeaan luokitteluun, mutta ei mahdollista riittävän tarkkaa tunnistamista määrä- ja kustannuslaskentaa varten. Tämän vuoksi tarvitaan lisäattribuutteja, jotta tietomallin avulla saavutetaan vaadittava tarkkuustaso. Ohjeessa kuvattu ratkaisusta on tehty myös esimerkkimalli Tekla Structures-ohjelmassa ja mallista IFC-tiedosto, eli ratkaisu on myös toteuttamiskelpoinen nykyisillä ohjelmistoilla. Tämä soveltamisohje on tehty osana Rakennusteollisuus RT:n tuotetiedon ja toimitusketjun digitalisoinnin kehityshanketta, BETK-työryhmän toimesta. Kehityshankkeen ensisijainen tavoite on edistää rakennusalan tuotteiden toimitusketjun hallinnan menetelmien siirtymistä manuaalisesta ja rakenteettomasta tiedonvaihdosta täysin rakenteelliseen ja koneluettavaan tiedonvaihtoon. Asiakirja on jatkuvasti päivittyvä ja sitä kehitetään edelleen Rakennusteollisuus RT:n kehityshankkeen havaintojen perusteella. Tätä ohjetta täydentävät muut BETK-hankkeen julkaisualustalta löytyvät julkaisut:

• BETK Soveltamisohje: Tuoteyksilöinti ja -tunnistaminen
• Esimerkkimalli IFC4x3-muodossa
• Julkaisualustalta löytyvä ominaisuus ja ominaisuusryhmäselain
• Keskustelupaperi sijaintitiedoista betonielementtien toimitusketjussa
• Soveltamisohje tapahtumatiedon käytöstä (GS1 EPCIS) [työnalla]

Soveltamisohje keskittyy suunnittelijan tuottaman tietomallin sisällön vakiointiin tarjousvaiheessa. Samalla BETK-hankkeessa on BEC2012-ominaisuuksien nimeämistä päivitetty ja IFC-malliin kirjoitettavia ominaisuus-tietoja määritetty elementtityyppikohtaiseksi tiedonsiirron laadun parantamiseksi. Samalla on ominaisuuksien nimeämisessä pyritty huomioimaan mahdollisesti tulevaisuudessa kehitettävää muiden rakenneosien ja materiaalien tunnistamista ja vakiointia. Tiedonsiirron vakiointia on myös kehitetty lisäämällä sallittujen arvojen listauksia ominaisuustietoihin, joissa sallittujen arvojen käyttö on mahdollista ja järkevää tehdä. Ominaisuustiedoissa on huomioitu myös tietomallin rikastamista toteutusvaiheessa toimitusketjulta tulevilla tiedoilla. Soveltamisohjetta täydentävät BETK-hankkeen julkaisualustalla dokumentoidut muut tietomallin ominaisuudet ja ominaisuusjoukot. Tätä soveltamisohjetta täydentää myös erillinen ohje elementtien yksilöinnistä toimitusketjussa ja esimerkki malli IFC-muodossa. Tätä soveltamisohjetta voidaan päivittää myöhemmin standardoinnin edetessä. Tämä soveltamisohje ei ota kantaa muuhun tarjouspyyntö aineistoon.

Tarjousvaiheessa tietomallissa käytettävät ominaisuudet elementtityyppien tunnistamiseen on kuvattu alla olevissa taulukoissa. Taulukoiden arvojen lisäksi hankintavaiheessa tarvittavat mitta- ja pinta-alojen ominaisuudet ja niiden mahdolliset sallitut arvot löytyvät BETK-julkaisualustan tietomallin omaisuuksien dokumentaatiosta

Numerointi

Tässä ohjeessa kuvattu elementtityyppien yksilöinti ja tunnistaminen ei vaikuta hankkeissa käytettyyn toteutusvaiheen elementtien numerointiin ja piirustusten nimeämiseen. Numerointi voidaan sopia hankekohtaisesti huomioiden mm. Tekla Structures-ohjelman numeroinnin ominaisuudet. Jos toteutusvaiheessa käytetään Tuoteyksilöinti ja -tunnistaminen ohjeessa kuvattua tapaa elementtien yksilöintiin ei ACN-numeron käytölle ole tarvetta.

Sijaintieto

Lohko- ja kerrostiedosta erillinen ohje.

Revisiointi käytännöt

Toteutusvaiheessa tapahtuva revisiointi ja tiedonsiirto käyttäen Peppol-sanomia tarkennetaan myöhemmin.

1. BEC2012: Mallintava suunnittelu
2. Esimerkki malli IFC-muodossa
3. BETK Soveltamisohje: Tuoteyksilöinti ja -tunnistaminen